Apteekki.fi syöte

Suomessa on tänä vuonna raportoitu toistaiseksi yhteensä 121 hinkuyskätapausta, joista suurin osa Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla, kertoo Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos (THL). 

Määrä on hieman enemmän kuin vastaavaan aikaan viime vuonna, mutta Suomen tilanne on hyvä verrattuna moneen Keski-Euroopan maahan. Esimerkiksi Hollannissa ja Tšekissä on kuluneen vuoden aikana todettu huomattava määrä hinkuyskätapauksia. Myös muissa Pohjoismaissa tapauksia on ollut selvästi enemmän kuin Suomessa.

- Varsinais-Suomen ja Uudenmaan tapaukset ovat olleet ainakin toistaiseksi melko pieniä rypäitä ja rajoittuneet pääosin koululuokkiin tai harrastejoukkueisiin. Lisäksi alueilla on todettu yksittäisiä tartuntoja myös muussa väestössä, mutta tällä hetkellä ei ole viitteitä taudin laajemmasta leviämisestä, sanoo THL:n tartuntatautilääkäri Santtu Heinonen.

Suomessa kaikki lapset ja nuoret aikuiset saavat hinkuyskärokotukset maksutta osana kansallista rokotusohjelmaa. Taudin ehkäisyn kannalta on tärkeää, että kaikki ottavat rokotusohjelman mukaiset rokotukset ajallaan. Muualla Euroopassa todettujen hinkuyskäepidemioiden vuoksi matkailijoiden on tärkeää huolehtia matkailijoiden rokotussuojasta, erityisesti jos matkustetaan pienten lasten kanssa.

Hinkuyskän rokotuskattavuus on Suomessa varsin hyvä. Nykyään käytössä olevan hinkuyskärokotteen teho bakteerin aiheuttamaa tautia vastaan on noin 80 prosenttia. Rokote suojaa imeväisikäisiä vauvoja tehokkaasti vakalta taudilta.

Hinkuyskä tarttuu pisaratartuntana. Taudin alkuvaiheessa se tarttuu hyvin herkästi, mutta tartuttavuus vähenee vähitellen. Taudin tyypillinen oire on nimensä mukaisesti sitkeä, puuskittainen yskä, joka voi kestää jopa kolme kuukautta. Erityisesti pienillä lapsilla yskä voi olla tikahduttavaa ja sisäänhengitys voi vaikeutua, jolloin kuuluu hinkuva ääni yskänpuuskan loppuvaiheessa.

Hinkuyskän taudinkulkua voidaan lievittää antibioottihoidolla, jos hoito päästään aloittamaan taudin alkuvaiheessa. Jos oireiden alusta on kulunut yli kuukausi, antibiootista ei ole enää hyötyä. Pikkulapset hoidetaan usein sairaalassa.

Hinkuyskä on erityisen vaarallinen alle kuuden kuukauden ikäisille rokottamattomille tai puuteellisesti rokotetuille pikkulapsille. Erityisen riskiryhmän muodostavat alle kolmen kuukauden ikäiset lapset, jotka eivät ole vielä ehtineet saada ensimmäistä hinkuyskärokoteannosta.

Melanoomaan jo kerran sairastuneen riski saada uusi kasvain on suurin vuoden sisällä alkuperäisen kasvaimen diagnosoinnista, mutta potilaan ikä ja sukupuoli vaikuttavat yhteyteen, norjalaistutkimus osoittaa.

Tutkimuksessa käytettiin kaikkien vuosina 2008–2020 melanoomaan sairastuneiden norjalaisten rekisteritietoja. Yli 18-vuotiaita potilaita tunnistettiin yhteensä 19 000.

Seurantatietojen perusteella uusi melanooma ilmaantui todennäköisimmin vuoden sisällä ensimmäisen kasvaimen toteamisesta, mutta riski oli koholla vielä vuosia myöhemminkin. Kaikkiaan kokonaan uusi melanooma syntyi kuitenkin vain 4 prosentille primaarimelanooman sairastaneista.

Kasvainten toteamisen välillä kului keskimäärin 37 kuukautta, jos potilas oli alle 40-vuotias, 18 kuukautta, jos potilas oli 50–59-vuotias ja 11 kuukautta, jos potilas oli yli 80-vuotias. Miehille toinen melanooma ilmaantui todennäköisemmin kuin naisille.

Tässä aineistossa alkuperäisen melanooman piirteet ja vaikeusaste eivät vaikuttaneet siihen, miten todennäköisesti potilaan uusi melanooma todettiin. Tutkijat suosittavatkin, että uusia kasvaimia etsittäisiin etenkin miehiltä ainakin kolmen vuoden ajan ensimmäisestä diagnoosista riippumatta alkuperäisen melanooman ominaisuuksista.

Suomessa todetaan vuosittain noin 1 700 uutta melanoomatapausta. Melanooma yleistyy jatkuvasti pääosin väestön ikääntymisen vuoksi. Riskiä suurentavat etenkin runsas aurinkoaltistus ja solariumin käyttö.

Tulokset julkaistiin JAMA Dermatology -lehdessä.

Kotipuutarhurien kannattaa muistaa, että multa- ja kompostituotteissa saattaa olla legionellabakteereja. Jotta bakteerit eivät pääsisi sairastuttamaan ihmistä, kuivia multa- ja kompostituotteita ei esimerkiksi kannata pöllyttää hengitysilmaan, muistuttaa Terveydenhuollon ja hyvinvoinnin laitos (THL).

Suurin riski sairastumiseen on ikääntyneillä ja niillä, joilla vastustuskyky on heikentynyt. Myös keuhkosairaudet ja tupakointi lisäävät sairastumisriskiä. 

Tartunta tapahtuu hengittämällä legionellabakteereja sisältävää aerosolia. Jos bakteeri pääsee keuhkoihin, se voi aiheuttaa keuhkokuumeen. Tartunnan voi saada myös iholla olevan haavan kautta, jos haavaan pääsee legionellabakteereja sisältävää ainesta, kuten vettä tai multaa. Multa- ja kompostituotteita käsitellessä onkin hyvä käyttää suojakäsineitä. 

Multapussit kannattaa säilyttää poissa auringosta, sillä auringossa säilytetyn pussin sisälämpötila 20–40°C on ihanteellinen legionellabakteerien lisääntymiselle.

Legionellabakteereja esiintyy yleisesti pieniä määriä luonnon vesissä ja maaperässä. Tavallisimmin ihmiset kuitenkin sairastuvat, kun legionellabakteerit lisääntyvät ja leviävät erilaisissa vesijärjestelmissä (suihkut, porealtaat, kostuttimet ja jäähdytysjärjestelmät).

Legionellabakteeri voi aiheuttaa ihmiselle infektiotaudin jota kutsutaan legionelloosiksi. Taudinkuva voi vaihdella oireettomasta infektiosta vaikeaan keuhkokuumeeseen, jota kutsutaan myös legioonalaistaudiksi. Tyypillisiä legionelloosin oireita ovat kuiva yskä, kuume, päänsärky, lihaskivut ja hengenahdistus. Tautia hoidetaan antibiooteilla. Se ei tartu ihmisestä toiseen.

Vakavat kaatumiset yleistyvät selvästi opioidilääkityksen aloittamisen jälkeen, tuore tutkimus osoittaa. Riski on suurin iäkkäillä, mutta myös parikymppisten kaatumisriski suurenee.

Tulokset perustuvat yli 3,2 miljoonan 18–85-vuotiaan australialaisen seurantatietoihin. Kaikki osallistujat olivat hiljattain aloittaneet opioidilääkityksen. Seurannan aikana heille sattui yhteensä yli 500 000 sairaalahoitoa vaativaa vakavaa kaatumista.

Vakavia kaatumisia sattui selvästi enemmän silloin, kun potilas oli opioidilääkityksellä, tulokset osoittivat. Tämä havaittiin kaikenikäisillä, mutta etenkin yli 85-vuotiailla ja potilailla, joiden kaatumisriski oli jo valmiiksi suurentunut. Verrattuna 18–44-vuotiaisiin yli 85-vuotiaat kaatuivat kuusi kertaa todennäköisemmin, tutkijat havaitsivat.

Kaikissa ikäryhmissä kaatumisriski oli suurin 28 päivän sisällä opioidilääkityksen aloittamisesta. Riskit kasvoivat myös opioidiannosten suurentuessa.

Australialaisten havainnot vahvistavat näyttöä opioidien ja vakavien, jopa kuolemaan johtavien kaatumisten yhteydestä. Tulokset kannustavat pitämään etenkin iäkkäiden opioidilääkitykset lyhyinä ja annokset pieninä.

Opioidit ovat voimakkaita, kipua poistavia aineita, joita käytetään keskivaikean ja vaikean kivun hoidossa.

Tutkimus julkaistiin JAMA Internal Medicine -lehdessä.

Liikuntaa 2–3 kertaa viikossa harrastavat säästyvät unettomuudelta muita todennäköisemmin, tuore tutkimus osoittaa. Tutkimukseen osallistui 4 400 miestä ja naista yhdeksästä Euroopan maasta.

Osallistujien fyysistä aktiivisuutta arvioitiin vuosina 1998–2000 ja unta ja uniongelmia kymmenen vuotta myöhemmin.

Osallistujista 37 prosenttia oli fyysisesti passiivisia koko kymmenvuotisen seurannan ajan, 18 prosenttia alkoi harrastaa liikuntaa, 20 prosenttia lopetti liikunnan ja 25 prosenttia harrasti liikuntaa 2–3 kertaa viikossa koko seurannan ajan.

Liikuntaa säännöllisesti harrastavat kärsivät nukahtamisvaikeuksista 42 prosenttia harvemmin ja unettomuudesta 22 prosenttia epätodennäköisemmin kuin osallistujat, jotka eivät liikkuneet 2–3 kertaa viikossa. Tämä havaittiin riippumatta iästä, sukupuolesta, painoindeksistä ja tupakoinnista.

Runsaasti liikkuvat nukkuivat usein 6–9-tuntisia yöunia ja heidän joukossaan oli selvästi vähemmän sekä alle 6-tuntisia että yli 9-tuntisia yöunia nukkuvia. Myös liikuntaa seurannan aikana lisänneet nukkuivat muita todennäköisemmin 6–9 tuntia yössä.

Tulokset julkaistiin BMJ Open -lehdessä, ja ne vahvistavat näyttöä liikunnan suotuisista univaikutuksista. Ne viittaavat myös siihen, että hyödyt saa todennäköisimmin, jos liikunta on säännöllistä ja pysyvä osa elämää.

Triptaanit ovat paljon käytettyjä migreenilääkkeitä, mutta niiden turvallisuudesta on esitetty epäilyksiä. Tuoreen tutkimuksen perusteella muuten terveille potilaille triptaanit ovat varsin turvallisia, mutta ne voivat altistaa aivo- ja sydäninfarkteille, jos potilas on suurentuneessa sydän- ja verisuonitautien vaarassa.

JAMA Neurology -lehden julkaisemat tulokset perustuvat 430 000 hiljattain triptaanilääkityksen aloittaneen tanskalaisen rekisteritietoihin.

Tulosten perusteella potilaan riski sairastua sydän- tai aivoinfarktiin suureni pian triptaanilääkityksen aloittamisen jälkeen, mutta käytännössä riski oli hyvin vähäinen ja koski pääasiassa potilaita, joilla oli sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä entuudestaan. Tässä potilasaineistossa triptaanit aiheuttivat vain yhden sairastumisen jokaista 30 000 lääkityksen aloittanutta kohden, mutta luku voi vaihdella potilaan muun terveydentilan mukaan.

Tulokset viittaavat siihen, että triptaanilääkityksen aloittaminen liittyy ohimenevään aivo- ja sydäninfarktiriskin suurentumiseen, mutta käytännössä sairastumiset ovat hyvin harvinaisia.

Triptaanien käyttöä tulisi silti mieluiten välttää, jos potilas sairastaa sepelvaltimotautia tai on sairastanut aivoverenkiertohäiriön. Jos migreenipotilaalla ei ole merkittäviä sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä, lääkitykset ovat turvallisia.

Migreeniä sairastaa noin 5 prosenttia miehistä ja 15 prosenttia naisista.

Tuore tutkimus osoittaa, että runsas paikallaanolo ja vähäinen reipas liikunta lapsuudesta saakka heijastuivat suurempaan sydämen kuormittumiseen nuoruudessa. Sydämen kuormitus on erityisen korkea niillä nuorilla, joilla rasittavan liikunnan määrä oli alhainen lapsesta alkaen.

Runsas paikallaanolo ja vähäinen liikunta ovat yhteydessä myös suurempaan koko kehon rasvaprosenttiin. Kehon rasvaprosentti selitti osan paikoillaanolon, liikunnan määrän ja sydämen työkuorman välisistä yhteyksistä. 

Tulokset korostavat erityisesti reippaan ja rasittavan liikunnan lisäämisen, paikoillaanolon vähentämisen ja ylipainon ennaltaehkäisyn tärkeyttä lapsuudesta alkaen sydämen toimintahäiriöiden ennaltaehkäisemiseksi.

- Nuoret viettävät paikoillaan yhdeksän tuntia päivässä ja vain joka kymmenes nuori liikkuu suositusten mukaisesti tunnin päivässä. Nämä ovat huolestuttavia lukuja, sanoo lasten ja nuorten liikuntafysiologian dosentti Eero Haapala Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta.

- Runsaan ja päivittäisen reippaan ja rasittavan liikkumisen tulisi olla normaali osa lapsuutta ja nuoruutta sydämen terveyden, mutta myös yleisen hyvinvoinnin kannalta.

Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa tehty tutkimus perustuu Itä-Suomen yliopiston biolääketieteen yksikössä käynnissä olevan Lasten liikunta ja ravitsemus -tutkimuksen seuranta-aineistoon. Tutkimuksessa seurattiin 153 nuoren paikoillaanolon ja liikunnan määrää lapsuudesta nuoruuteen kahdeksan vuoden ajan. Sydämen toimintaa ja kuormittumista mitattiin nuoruusiässä. Tutkimus julkaistiin arvostetussa sydän- ja verisuonisairauksiin keskittyvässä Journal of the American Heart Association -lehdessä.

Katupölykausi on nyt käynnissä, ja ilmanlaatu voi olla monin paikoin välttävä tai huono, kertoo THL tiedotteessaan.

Katupölyn vakaville vaikutuksille herkkiä ovat esimerkiksi astmaatikot sekä sepelvaltimo- tai keuhkoahtaumatautia sairastavat. Katupöly voi pahentaa perussairauteen liittyviä oireita ja vaatia lääkitystä, lääkärissä käyntiä tai jopa sairaalahoitoa.

Korkeat katupölypitoisuudet voivat aiheuttaa terveellekin aikuiselle ärsytysoireita, kuten nuhaa, yskää, kurkun karheutta sekä silmien kutinaa ja kirvelyä.

- Herkkiin väestöryhmiin kuuluvien on suositeltavaa välttää katupölylle altistumista pahimpaan katupölyaikaan ja huolehtia mahdollisen perussairauden asianmukaisesta hoidosta, muistuttaa THL:n erityisasiantuntija Taina Siponen.

Katupölyjaksojen pituus ja voimakkuus sekä niihin liittyvät ihmisten kokemat haitat vaihtelevat eri vuosina suuresti. Talven sääolosuhteet ja hiekoitustarve vaikuttavat siihen, kuinka paljon katupölyä muodostuu. Kevään sää vaikuttaa puolestaan siihen, kuinka katupöly pääsee nousemaan hengitysilmaan. Katupölytilanne helpottuu, kun hiekka saadaan puhdistettua kaduilta ja kadut pestyä.

Katupölykaudella päivien ja viikkojen pölyisyys vaihtelee sään mukaan. Aurinkoisina ja kuivina päivinä katupölyä on runsaasti ilmassa. Sulamisvedet ja sade puolestaan kostuttavat tienpinnat, mikä vähentää pölyisyyttä.

Katupöly ei ole vain suurempien kaupunkien ongelma, vaan sitä esiintyy koko maassa. Katupölykauden alkaminen ja kesto vaihtelevat eri osissa maata. Katupöly on pääasiassa hienoksi jauhautunutta asfalttia ja hiekoitussepeliä. Erityisesti nastarenkaat kuluttavat asfalttia ja tuottavat siten katupölyä.

1. Vältä ulkoilua vilkkaiden teiden läheisyydessä.
2. Hyödynnä hiljaisempia katuja ja viheralueita työ- ja koulumatkalla.
3. Pidä ikkunat suljettuina kotona ja autossa.
4. Kuivata pyykit sisällä ja siivoa pöly pois sisätiloista.
5. Hanki asuntoon tehokkaat tuloilmasuodattimet ja pidä ne kunnossa.
6. Voit myös halutessasi käyttää hengityssuojainta. Valitse tällöin FFP2-luokan suojain.

Yli 60-vuotiaiden verenpainelukemat voivat laskea jo pelkästään vähentämällä istumista puolella tunnilla päivässä, tuore tutkimus osoittaa. Vaikutus saattaa olla jopa samaa luokkaa kuin kevyellä liikunnalla.

Tutkimuksessa 280 lihavaa 60–89-vuotiasta sai puolen vuoden ajan joko istumisen vähentämiseen tähtäävää opastusta tai yleistä terveysneuvontaa. Korkea verenpaine oli diagnosoitu 52 prosentilla ja verenpainelääkityksellä oli 70 prosenttia osallistujista. Istumista mitattiin aktiivisuusrannekkeilla.

Seurannan aikana istumisen vähentämistä yrittäneet onnistuivat nipistämään 30 minuuttia päivittäisestä istumisajastaan, ja tämä näkyi myös verenpaineessa. Heidän systolinen verenpaineensa oli seurannan päättyessä keskimäärin 3,5 mmHg matalampi kuin verrokkien, tutkijat havaitsivat.

Aiemmissa tutkimuksissa liikunnan lisääminen ja laihduttaminen ovat pudottaneet systolista verenpainetta noin 3–4 mmHg, joten nyt havaittu muutos on samaa luokkaa.

Jos tulokset varmistuvat suuremmissa lisätutkimuksissa, jo puolen tunnin vähennys päivittäisessä istumisajassa voisi auttaa iäkkäitä potilaita laskemaan verenpainettaan.

Tutkimus julkaistiin JAMA Network Open -lehdessä.

Siitepölyallergisilla on kolminkertainen riski sairastua astmaan. Mitä paremmin lasten siitepölyallergiaa hoidettaisiin terveydenhuollossa, sitä vähemmän he sairastuisivat myöhemmin astmaan. Suositus on, että alle kouluikäisen allergialääkityksestä päättää lääkäri. Sitä vanhemmat lapset ovat yleensä itselääkityksen varassa. Haasteena on, että vanhemmat eivät välttämättä osaa arvioida, mikä olisi tehokkainta hoitoa lapsen siitepölyallergiaan.

Moni siitepölyallerginen hyötyisi siedätyshoidosta, sillä hoito vähentää allergisen oireita 80–90 prosenttia. Siedätyshoidossa osa tulee täysin oireettomiksi, ja suurella osalla allergiaoireet lievenevät huomattavasti. Suomessa siedätyshoitoa saavien määrä on kuitenkin pieni. Sitä sai vuonna 2021 noin 10 000 allergista.

Siedätyshoito on allergian syynmukaista hoitoa. Hoidon tarkoituksena on totuttaa ja siedättää elimistö allergiaa aiheuttavaan aineeseen. Hoitoa saa niin julkisessa kuin yksityisessäkin terveydenhuollossa.

Siedätyshoidon muotoja on tällä hetkellä pistos- ja kielenalustablettihoito. Pistossiedätyshoitoa on tarjolla yli 5-vuotiaille sekä koivun siitepölyallergian että timotein siitepölyallergian hoitoon. Tablettisiedätyshoitoa voi saada yli 18-vuotiaat koivun siitepölyallergiaan sekä aikuiset ja yli 5-vuotiaat lapset timotein siitepölyallergiaan.

Mitä harvempi sairastuu astmaan, sitä vähemmän tulee hoitokustannuksia yhteiskunnalle. Suomessa astman ja astmaoireiden suorat hoitokustannukset olivat 205 miljoonaa euroa vuonna 2018. Suoria kustannuksia aiheuttavat vuodeosastohoito, avohoitokäynnit, matkat, lääkehoito ja kuntoutus. 

- Siitepölyallergiaa voidaan hoitaa tehokkaasti aika pienillä kustannuksilla astmaan verrattuna. Jos lapselle puhkeaa astma, joudutaan häntä mahdollisesti lääkitsemään ja hoitamaan terveydenhuollossa koko loppuelämän ajan, kertoo allergia-, iho- ja astma-asiantuntija Katariina Ijäs.

Siitepölyallergiaa sairastaa noin 20 prosenttia suomalaisista. Sen oireita ovat vesinuha, aivastelu, nenän kutina ja tukkoisuus, yskä sekä astmaoireet. Useimmilla myös silmät punoittavat, kutisevat, kirvelevät sekä vetistävät.